Siirry pääsisältöön

Punnitus

No niin, maanantaina oli punnituspäivä. Tulos sairastelun jälkeiseltä viikolta -1,1 ja kahden viikon kokonaispudotus 3,7kg. Tosin viikonloppuna alkoi menkat ja sillä tuppaa olemaan kerran kuussa negatiivinen vaikutus painoon, mutta toki myös kokonaisolotilaan.

Eilen olin aivan naatti työpäivän jälkeen ja nukahdin soffalle jo seitsemältä, heräsin siitä pirteänä kolmelta aamulla. Eipä mitään, keitin aamukahvit, latasin kuvia koneelle (tuo homma ollut hoitamatta jo kaksi viikkoa!), sitten koiran kanssa hieman vajaan tunnin lenkille.



Lenkin jälkeen paistelin lounaaseen kuuluvan proden, tässä tapauksessa jauhiksen, mittasin kaikki muutkin eväät ja sitten salille heittään jalkatreeni. Töissä olin jo kello 8! Aikas tehokas aamu. Töiden jälkeen kotiin, ehdin juoda kupin kahvia, pakkasin lauman eläimiä autoon ja vein rakkaat nelijalkaiset karvaiset ystäväni vuosirokotuksille.

Kotona oltiin puol seiska, söin ja pakkasin reissukamoja, yli puolet jää tosin aamuun, nyt olen niin naatti, että ei vaan jaksa. Toivottavasti mitään kovin oleellista ei jää matkasta, kun aamulla yritän paniikissa pakata. No, se mitä ei ole, sitä ei tarvita ;) huominen työpäivä koostuu pelkistä palavereista ja neljältä pitäisi olla taas salivehkeet päällä ja vetää hyvä angsti-treeni PT:n kanssa, treenin jälkeen hyppään autoon ja ajelen Helsinkiin, toivottavasti pystyn pyörittään rattia PT:n räpylätreenin jäljiltä. Kerroin ukolle mun päivästä ja huomisesta päivästä ja tämä pyöritteli päätään, että eikö tuota PT treeniä olisi voinut sopia toiselle päivälle. Hah. No onhan nämä päivät kieltämättä aavistuksen buukattuja, mutta minkäs teet, näillä mennään!

Eilen kirjoittelin valkulle raportin ja sain pikaisesti vastauksenkin. Valkku oli tyytyväinen kahden viikon tulokseen ja sain hyviä neuvoja reissuevästyksiin. Ongelma on oikeastaan se, että olen lähdössä pelkän käsimatkatavaran kanssa reissuun ja tämä aiheuttaa ongelmia eväiden kuljettamisen suhteen tai ongelma on lähinnä lentolaukun koko, eli läheskään kaikkea tarvittavaa ei saa mukaan. Katsotaan miten onnistun säätämään :D

Aamun salitreeni kulki hyvin, mutta esim. Reiden koukistajassa jouduin tyytymään 10kg pienempiin painoihin, kun viimeksi. Saman inflaation koki prässi, kun ei ole voimaa, niin sitä ei ole, vaikka kuinka rumasti irvistäisi. Sinänsä mua ei harmittanut pienemmät painot, koska tiedostin, että viikon sairastelun jälkeen ei voi odottaa uusia omia enkkoja. Toki puskin hyvällä draivilla, mutta verenmaku suussa en lähtenyt vääntämään, sen verran on tähän ikään mennessä tullut itsesuojeluvaistoa. Mutta sanotaanko näin, että hyvä treeni tunnustelevaksi sellaiseksi.

Nyt vääntäydyn yöpuulle, palautuakseni päivästä ja ollakseni taas aamulla täynnä energiaa ja tarmoa.

Note to myself, hommaa padiin näppis, tämä kadella sormella naputtelu alkaa käymään jo työstä.

Iloa, valoa ja enegiaa syyspäiviin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Excuses dont`t burn calories

Note no myself, älä laita hymiöitä puhelimella, koska ne eivät näy oikein :) Tulin testaamaan koneella blogiin pääsyä ja tämähän toimii kuin junan vessa, no problemos. Salin ja pöperöiden jälkeen tulin sitten vetäneeksi yli 2h päikkärit, en tiedä mikä on nyt riivannut, kun ihan törkeä väsymys iskee iltapäivisin! Stressi, elämäntapamuutos, lujaa vedetty reeni jne. syitähän varmasti löytyy. Huomasin myös herättyäni, että nyt tuo issiashermo repii sitten pakaraan ja lujaa repiikin, ouch, toivottavasti rauhoittuu. No niin, aiheeseen siis... Kuvasta tulee mieleeni ne lukuisat tekosyyt, joita on itse kertonut ja joita kuulee todella usein edelleen muiden kertovan, miksi ei ehdi treenaamaan tai syömään terveellisesti. Yleisin on, että ei ole aikaa?! Siis mitä ihmettä. Toivottavasti jokainen saisi runnottua kalenteria uuteen uskoon ja otettua aikaa itselleen, liikunnalle ja terveelliselle ruoalle, sinun koneistosi täytyy pysyä kunnossa, että pystyt tekemään sen kaiken muun, minkä

Kaikki keinot käyttöön

Halleluja, miten rankka kevät! Työ imenyt minusta kaiken energian, stressi tuli mukaan kuvioihin ja elo oli todella kurjaa.  Stressi ei ole mukava kaveri ja olisi suotavaa tunnistaa ajoissa milloin tilanteen hallinta muuttuu tulipaljojen sammuttamiseksi, epätoivoiseksi räpeltämiseksi ja ylikierrosten puolelle. Unirytmit olivat keväällä aivan sekaisin, työpäivän painoin kahden edestä ja kotiin päästessä jaksoin ajatella vain ruokaa (mitä rasvaisempaa sen parempaa) ja unta. Lohturuokaa tuli syötyä joka päivä ja tämän jälkeen oli mukava kellahtaa torkuille, todetakseni aamuyöllä, että torkut vähän venähti. Hipsin joka aamu ajoissa töihin ja sama kaava jatkui. Viikonloput eivät riittäneet palautumiseen. Oloni oli ja on turpea, pöhöttynyt, väsynyt ja jatkuva selän kolotus, issias ja lihasjumit eivät ainakaan paranna fiilistä, selkä on jopa niin jumissa, että hyvä kun happi kulkee. Syvään hengittäminen ainakin repii mukavasti selkälihaksia. Ryhti on lysähtänyt ja vatsanseutu levinnyt, nam, t

Osa 2

Voihan tauti. Viime sunnuntaina nousi kuume, kuten aiemmin kerroin ja kurkku oli mukavan kipeä. Maanantain otin iisisti, tiistaina menin töihin. Työpäivä meni jotenkin, mutta olo oli sangen erikoinen. Ruokavaliota noudatin kuin raamattua ja toivo eli siitä, että viikon loppupuolella pääsisi treenaan. Keskiviikon ja torstain sairastin, kuume seilas 37.7-38.8 välillä ainakin niinä muutamina kertoina kun mittasin. Tuo 37.7 oli lukema, jolloin ajattelin, että nyt on parempi olo ja olin jo prässin kuva silmissä suuntaamassa salille, mutta paras oli kuitenkin tarkistaa tilanne. Mikä pettymys! Lisäks musta oli sangen outoa, että miten päivätolkulla voi olla kuumetta! Mulla harvoin on tai jos on, niin se on par päivää ja sen jälkeen elämä voittaa. Noh, kuten on jo tullut selväksi, nyt ei ole käynyt niin. Sunnuntaista lähtien on siis ollut kuumetta ja tiistaina alkoi röhisevä yskä, keskiviikkona alkoi kunnon röhinät ja sen myötä myös veetutuskäyrä nousi ja yleiskunto alkoi laskea. Ajatus ei k