Siirry pääsisältöön

Osa 2

Voihan tauti. Viime sunnuntaina nousi kuume, kuten aiemmin kerroin ja kurkku oli mukavan kipeä. Maanantain otin iisisti, tiistaina menin töihin. Työpäivä meni jotenkin, mutta olo oli sangen erikoinen. Ruokavaliota noudatin kuin raamattua ja toivo eli siitä, että viikon loppupuolella pääsisi treenaan. Keskiviikon ja torstain sairastin, kuume seilas 37.7-38.8 välillä ainakin niinä muutamina kertoina kun mittasin. Tuo 37.7 oli lukema, jolloin ajattelin, että nyt on parempi olo ja olin jo prässin kuva silmissä suuntaamassa salille, mutta paras oli kuitenkin tarkistaa tilanne. Mikä pettymys! Lisäks musta oli sangen outoa, että miten päivätolkulla voi olla kuumetta! Mulla harvoin on tai jos on, niin se on par päivää ja sen jälkeen elämä voittaa. Noh, kuten on jo tullut selväksi, nyt ei ole käynyt niin.

Sunnuntaista lähtien on siis ollut kuumetta ja tiistaina alkoi röhisevä yskä, keskiviikkona alkoi kunnon röhinät ja sen myötä myös veetutuskäyrä nousi ja yleiskunto alkoi laskea. Ajatus ei kulje eikä jalka nouse. Asun neljännessä kerroksessa ja voi sitä puuskutuksen määrää. Vaikka kuinka kipeä olisin, niin koira on ulkoilutettava, huvitti tahi ei. Ruokailut alkoivat keskiviikon paikkeilla kärsiä, vaikka suht ohjelmalla vielä menin, nyt vaan kroppa oli jo niin pysähtyneessä tilassa, että mitään ei tahtonut saada alas, myös ruokavarastot alkoivat huveta, olo oli torstaina henkisesti jo tosi down ja tauti sai yliotteen. En syönyt torstaina ohjelmasta kuin kaurapuuron, päivällä ohi ohjelman muutaman ruisleivän ja appelsiinimehua. Illalla ohjelman mukaan toisen aterian ja iltarahkat jäi nukahdettuani aikaisin yöunille. Perjantaina en viitsinyt edes mitata kuumetta ja raahauduin töihin eväineni, työterveydessä kävin valittamassa oloani ja onneksi sain lääkkeet. Saikkua olis laittanut perjantain, mutta en huolinut. Oli pakko vähän saada töitäkin eteneen, onneksi mulla on fyysisesti kevyt työ, joten sikäli sama istunko kotona töllöä katsellen, vai töissä näytön äärellä. Lähdin kuitenkin ajoissa töistä. Eilen aloitin kolmen päivän antibioottikuurin ja vielä ei olossa kummempaa muutosta :/ nyt alan olla jo niin täynnä sairastelua ja tätä vetämätöntä oloa, ettei mitään rajaa! Eilisen ruokailut meni muuten yhtä surkeesti kuin torstainkin. Tänään yritän taas syödä kaiken, mitä mun raamatussani sanotaan, paitsi valkun ohjeen mukaan nipistän hiilareista, koska luonnollisestikaan en liiku.

En tiedä heittäisinkö jo ensiviikonkin osalta pyyhkeen kehään saleilun ja aerobisten osalta, eipä tuo kovin realistiselta ajatukselta juuri nyt tunnu. Mulla olis ensiikon keskiviikkona PT:n kanssa aikakin sovittuna, mutta taidan perua sen ja siirtää otollisempaan aikaan, tuskin saan yleiskuntoa nostettua sille tasolle, että ens keskiviikkona voisin antaa salilla kaikkeni? Sekin ottaa päähän. Kuinka yks tauti voi sotkea ihmisen elämää näinkin rankasti?

Noh, katsotaan, milloin se elämä alkaa taas voittaan :) josko sitä riemua kestäis sit vähän kauemmin. :)

Viikon loppupuolella mä tulenkin vaihtamaan maisemaa muutamaksi päiväksi, katsotaan mistä itseni löydän. Ruokailujen suhteen täytyykin tehdä tarkat suunnitelmat, hieman jännittää miten onnistuu.

Kuvapostausta ja fiiliksiä ruokavalion noudattamisen onnistumisesta luvassa ensviikon to-pe akselilla ja tietty jotain muuta mukavaakin. Katsotaan mistä kaupungista itseni löydän :) täytyypä vielä kurkata löytyykö hotlasta salia.

Hoplaa, nyt puuron keittoon.

Mukavaa ja reipasta viikonloppua kaikille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Excuses dont`t burn calories

Note no myself, älä laita hymiöitä puhelimella, koska ne eivät näy oikein :) Tulin testaamaan koneella blogiin pääsyä ja tämähän toimii kuin junan vessa, no problemos. Salin ja pöperöiden jälkeen tulin sitten vetäneeksi yli 2h päikkärit, en tiedä mikä on nyt riivannut, kun ihan törkeä väsymys iskee iltapäivisin! Stressi, elämäntapamuutos, lujaa vedetty reeni jne. syitähän varmasti löytyy. Huomasin myös herättyäni, että nyt tuo issiashermo repii sitten pakaraan ja lujaa repiikin, ouch, toivottavasti rauhoittuu. No niin, aiheeseen siis... Kuvasta tulee mieleeni ne lukuisat tekosyyt, joita on itse kertonut ja joita kuulee todella usein edelleen muiden kertovan, miksi ei ehdi treenaamaan tai syömään terveellisesti. Yleisin on, että ei ole aikaa?! Siis mitä ihmettä. Toivottavasti jokainen saisi runnottua kalenteria uuteen uskoon ja otettua aikaa itselleen, liikunnalle ja terveelliselle ruoalle, sinun koneistosi täytyy pysyä kunnossa, että pystyt tekemään sen kaiken muun, minkä

Kaikki keinot käyttöön

Halleluja, miten rankka kevät! Työ imenyt minusta kaiken energian, stressi tuli mukaan kuvioihin ja elo oli todella kurjaa.  Stressi ei ole mukava kaveri ja olisi suotavaa tunnistaa ajoissa milloin tilanteen hallinta muuttuu tulipaljojen sammuttamiseksi, epätoivoiseksi räpeltämiseksi ja ylikierrosten puolelle. Unirytmit olivat keväällä aivan sekaisin, työpäivän painoin kahden edestä ja kotiin päästessä jaksoin ajatella vain ruokaa (mitä rasvaisempaa sen parempaa) ja unta. Lohturuokaa tuli syötyä joka päivä ja tämän jälkeen oli mukava kellahtaa torkuille, todetakseni aamuyöllä, että torkut vähän venähti. Hipsin joka aamu ajoissa töihin ja sama kaava jatkui. Viikonloput eivät riittäneet palautumiseen. Oloni oli ja on turpea, pöhöttynyt, väsynyt ja jatkuva selän kolotus, issias ja lihasjumit eivät ainakaan paranna fiilistä, selkä on jopa niin jumissa, että hyvä kun happi kulkee. Syvään hengittäminen ainakin repii mukavasti selkälihaksia. Ryhti on lysähtänyt ja vatsanseutu levinnyt, nam, t