Punttia ja Parsakaalia

Pakko tehdä julkiseksi tavoitteeni päästä myös savuttomaksi, olen viimeisen kaksi vuotta suunnitellut päivittäin lopettavani tupakoinnin. Miten hitossa se onkin niin vaikeeta? Lopettaneilta otan mielelläni hyviä vinkkejä vastaan! Niin lääkäri kuin PT:kin oli sitä mieltä ettei ihan heti kannattaisi lopettaa, etenkään silloin, jos elämässä on kaikkea isoa muutenkin menossa. Viimeiseen kymmeneen vuoteen mulla ei ole ollut seesteistä tai rauhallista aikaa ollenkaan ja tästä syystä en usko, että heti tulisikaan, joten en ajatellut jäädä sitä hetkeä odottamaan. Minusta tuntuu, että tupakoitsijat sitäpaitsi ovat stressaantuneempia kuin savuttomat. Minua on alkanut häiritä se, että pidemmissä palavereissa alan käydä kärsimättömäksi tunnin tai kahden kuluttua ja se haittaa keskittymistäni. Tiedän, että tupakan lopetettuani tuo kärsimättömyys ja varmasti fiilisten ailahtelevuus tulee lisääntymään, mutta en anna sen olla syynä tupakoinnin jatkamiselle. Sosiaalisestikin tupakoitsijat saavat hä

No hitto, jos ei jaksa? PT avittaa ne viimeiset toistot, lihakset ovat hapoilla ja hammaskiilteet purtu säröille, päivän väri on punainen ja hiki virtaa niin, että silmiä kirvelee. Siinä lyhyt kuvaus mun yläkropan treenistä Killen kanssa. Hyviä vinkkejä sain taas tekniikoihin, jotkut tekniikat menee kerrasta oikein, mutta miten ihmeessä ylätalja eteen ei? Etenkin, kun alkaa paukut loppumaan hajoaa tekniikka. PT komentaa, että rinta pystyyn, hartiat alas, kyynerpäät kylkiin. Rinta ei pysynyt pystyssä, hartiat oli korvissa ja vetoliike tuli taakse. Oh, great, tuosta jäi kokkeli maku suuhun, mutta vielä mä sen opin tekeen puhtaasti! Ugh! Painoja pukattiin lisää pystypunnerruksiin, vipareihin, haukkareihin ja ojentajiin. Takaolkapään lihaksia mulla ei varmaan ole ollenkaan, koska kilolla mentiin. Yssisseni olen tehnyt liikettä neljän kilon painoilla, mutta väärällä tekniikalla, PT on tosi tärkeä tästäkin syystä kuntosaliharjoittelua aloittaessa, koska ei ole hyötyä hinkata ensinnäkään

Note no myself, älä laita hymiöitä puhelimella, koska ne eivät näy oikein :) Tulin testaamaan koneella blogiin pääsyä ja tämähän toimii kuin junan vessa, no problemos. Salin ja pöperöiden jälkeen tulin sitten vetäneeksi yli 2h päikkärit, en tiedä mikä on nyt riivannut, kun ihan törkeä väsymys iskee iltapäivisin! Stressi, elämäntapamuutos, lujaa vedetty reeni jne. syitähän varmasti löytyy. Huomasin myös herättyäni, että nyt tuo issiashermo repii sitten pakaraan ja lujaa repiikin, ouch, toivottavasti rauhoittuu. No niin, aiheeseen siis... Kuvasta tulee mieleeni ne lukuisat tekosyyt, joita on itse kertonut ja joita kuulee todella usein edelleen muiden kertovan, miksi ei ehdi treenaamaan tai syömään terveellisesti. Yleisin on, että ei ole aikaa?! Siis mitä ihmettä. Toivottavasti jokainen saisi runnottua kalenteria uuteen uskoon ja otettua aikaa itselleen, liikunnalle ja terveelliselle ruoalle, sinun koneistosi täytyy pysyä kunnossa, että pystyt tekemään sen kaiken muun, minkä

Edelleen puhelimella päivitystä, enää en ole edes varma muistanko salasanaa, joten täytynee ehtoolla testata!  Eilen kävin fyssarilla ja sain ohjeita salilla pakertamiseen. Mulla on ollut vuosia jotain häikkää alaselässä ja sitä ei ole koskaan magneettikuvattu. Nyt viimeisen kaksi vuotta kivut ovat olleet päivittäisiä, joten tarkka täytyy olla salilla pingertämisen kanssa ja miten painot nostaa telineestä jne. Huomenna lääkäri, joten täytyy taas ottaa tuo kuvaaminen puheeksi, jotta päästää hoitamaan selkää oikein. Madaltumaa tai pientä pullistumaa saattais ehkä löytyä tai sitten joku muu painaa hermoa. Mutta mitäpä sitä asiaa enempiä arvuuttelemaan, huomenna lie fiksumpi. 😊 Tänään aamulla kävin pykäsemässä ok-jalkatreenin, jotenkin keskivertosuoritus, musta tuntuu, että mä en ole koskaan mihinkään treeniini tyytyväinen. toivottavasti näen senkin päivän, että olisin! Toki tuo voi olla luonteessakin, mene ja tiedä.  Mä olen siitä tosi ylpeä, että lähdin Farmin valmennukseen. Noi tyypit

Wuhuu! Vaaka näyttää mukavaa lukua alle sata, mii so häpi! Kävin 4 päivää sitten tekeen kinttutreenin PT:n kanssa ja mietin, että niiden on pakko olla sadisteja? Mä en juuri pystynyt puhuun tuntiin, oksetti ja pyörrytti, kirosin ja ähisin ja muutaman tuiman katseenkin saatoin luoda Teroon. Mua vaan ihmetyttää, että miksi mä itse en ole juur mihinkään treeniin tyytyväinen, vaikka PT:ltä olen saanut kehuja ja käski lopettamaan itseni sättimisen. Noh, sen kans tehdään töitä 😂 ehkä se sättiminen puskee mua eteenpäin, en tiedä, mut täytyis saada käännettyä se positiiviseksi. Treeni tosiaan tuli vedettyä täysillä ja jälkikäteen katsoin yhteenvetoa ja Teropa se laittoi +10kg reiden ojentajiin ja koukistajiin enmmän kuin millä mä olen tehnyt. Siltä se kyllä tuntui ja tuntuu edelleen! Kolmeen päivään en ole pystynyt kunnolla kävelemään, hissittömän talon neljännestä kerroksesta on ollut sangen mielenkiintoista lähteä koiraa lenkittämään. Takaperin on onnistunut ja samalla kaiteessa roikkuen, l

 Hiljaista  on kiireiden vuoksi ollut. Seuraavat kaksi viikkoa ehkä hieman iisimpää, joten ehdin postailla enemmän. Kuten otsikkokin sanoo, niin housuista etenkin olen huomannut, että ne ovat alkaneet ikävästi pussittamaan. Vielä en ole uusia pöksyjä ostanut, mutta kohta en näillä kehtaa kulkea :D kiloja on tippunut -6kg ja projektia on takana nyt 8 viikkoa, joista yhden olin pois pelistä sairastelun vuoksi ja ruokarytmien pitämisessä on ollut myös haasteita, mutta ei ole kyse motivaation puutteesta, se on täysi sata, vaan valmistautumisen puutteesta. Eli yllättäviä haasteita ollut ruokailujen noudattamiseen liittyen. Kroppa on ollut stressin vuoksi ihan sekaisin ja aina niin säännölliset menkatkin ei enää ole niin säännölliset. Seuraavat pari viikkoa on tarkoitus laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, eli keskityn täysin itsestäni huolta pitämiseen. Joten ts. Keskityn tähän projektiini täysin, koska tämä on avain mun hyvinvointiin. Ohella prosessoin työkuviot uusiksi ja koulurytmin. Lu