Siirry pääsisältöön

Aamuaerobinen

Heräsin 5 am, keittelin aamukahvit ja lueskelin blogeja. Etsiskelin kohtalotovereita, jotka olisivat suunnilleen samassa tilanteessa matkalla kohti terveempää ja kevyempää huomista. Mielenkiintoisia blogeja tuli pytövei vastaan ja näihin tulen tutustumaan lisää myöhemmin. Blogeja selaillessani fiilistelin oloani, keuhkoputkentulehdus vaivaa edelleen ja röhisevä yskä kumpuaa jostain todella syvältä, limaa ei kuitenkaan tahdo irrota, vaikka kuinka yskii. Kuumetta ei ole ja olo on keuhkoputken tilannetta huomioonottamatta suht jees, joten päätin lähteä kokeilemaan aamuaerobista, ajattelin, että vartti ainakin. Lenkkipolulle päästessäni askel nousi kevyesti ja olo oli reipas, niinpä venytin lenkin pituutta vartti kerrallaan, kunnes kokonaisajaksi tuli aamuaerobisen normaali pituus, eli tunti, Jes! Nyt tämä mimmi alkaa olla taas back in business! Piti ottaa lenkille puhelin mukaan ja napata muutamat lenkkikuvat matkalta, mutta puhelin jäi harmikseni matkasta. Lenkkikaveri pysähtyi pari kertaa isommille tarpeilleen, joten siinä välissä olisi hyvin ennättänyt nappaamaan muutamat kuvat kauniista järven takaa nousevasta auringosta. Joo, olin aika varhain liikenteessä ;) ja hyvä niin, ettei ollut kaikki meidän huudin koirat omistajineen hidastamassa vauhtia.

Olo on siis vallan bueno, joten huomenna pääsee salille! Jippii, tätä on odotettu jo viikko ja vähän yli. Tuntuu kuinka energia alkaa virrata suonissa, lehmillä on varmaan sama fiilis keväällä, kun kirmaavat ensimmäistä kertaa laitumelle.

Huomenna on punnauspäivä, sairasviikon vuoksi ajatus tuntuu epämiellyttävältä ja kaikenlisäksi alkoi menkat, todella turpea ja epämiellyttävä olo sen suhteen. Menkkojen ekoina päivinä tuntuu, että elimistö on täynnä nestettä. Kyllä te naiset tiiätte mitä tarkoitan. :) mutta onneksi taas näiden jälkeen on seuraavat viikot mukavampi olla..

Mut eipä mittee, oli pakko tulla vaan hehkuttaan taudin taittumisesta ja elämään kiinni pääsemisestä.

Reipasta sunnuntaita

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Excuses dont`t burn calories

Note no myself, älä laita hymiöitä puhelimella, koska ne eivät näy oikein :) Tulin testaamaan koneella blogiin pääsyä ja tämähän toimii kuin junan vessa, no problemos. Salin ja pöperöiden jälkeen tulin sitten vetäneeksi yli 2h päikkärit, en tiedä mikä on nyt riivannut, kun ihan törkeä väsymys iskee iltapäivisin! Stressi, elämäntapamuutos, lujaa vedetty reeni jne. syitähän varmasti löytyy. Huomasin myös herättyäni, että nyt tuo issiashermo repii sitten pakaraan ja lujaa repiikin, ouch, toivottavasti rauhoittuu. No niin, aiheeseen siis... Kuvasta tulee mieleeni ne lukuisat tekosyyt, joita on itse kertonut ja joita kuulee todella usein edelleen muiden kertovan, miksi ei ehdi treenaamaan tai syömään terveellisesti. Yleisin on, että ei ole aikaa?! Siis mitä ihmettä. Toivottavasti jokainen saisi runnottua kalenteria uuteen uskoon ja otettua aikaa itselleen, liikunnalle ja terveelliselle ruoalle, sinun koneistosi täytyy pysyä kunnossa, että pystyt tekemään sen kaiken muun, minkä

Kaikki keinot käyttöön

Halleluja, miten rankka kevät! Työ imenyt minusta kaiken energian, stressi tuli mukaan kuvioihin ja elo oli todella kurjaa.  Stressi ei ole mukava kaveri ja olisi suotavaa tunnistaa ajoissa milloin tilanteen hallinta muuttuu tulipaljojen sammuttamiseksi, epätoivoiseksi räpeltämiseksi ja ylikierrosten puolelle. Unirytmit olivat keväällä aivan sekaisin, työpäivän painoin kahden edestä ja kotiin päästessä jaksoin ajatella vain ruokaa (mitä rasvaisempaa sen parempaa) ja unta. Lohturuokaa tuli syötyä joka päivä ja tämän jälkeen oli mukava kellahtaa torkuille, todetakseni aamuyöllä, että torkut vähän venähti. Hipsin joka aamu ajoissa töihin ja sama kaava jatkui. Viikonloput eivät riittäneet palautumiseen. Oloni oli ja on turpea, pöhöttynyt, väsynyt ja jatkuva selän kolotus, issias ja lihasjumit eivät ainakaan paranna fiilistä, selkä on jopa niin jumissa, että hyvä kun happi kulkee. Syvään hengittäminen ainakin repii mukavasti selkälihaksia. Ryhti on lysähtänyt ja vatsanseutu levinnyt, nam, t

Osa 2

Voihan tauti. Viime sunnuntaina nousi kuume, kuten aiemmin kerroin ja kurkku oli mukavan kipeä. Maanantain otin iisisti, tiistaina menin töihin. Työpäivä meni jotenkin, mutta olo oli sangen erikoinen. Ruokavaliota noudatin kuin raamattua ja toivo eli siitä, että viikon loppupuolella pääsisi treenaan. Keskiviikon ja torstain sairastin, kuume seilas 37.7-38.8 välillä ainakin niinä muutamina kertoina kun mittasin. Tuo 37.7 oli lukema, jolloin ajattelin, että nyt on parempi olo ja olin jo prässin kuva silmissä suuntaamassa salille, mutta paras oli kuitenkin tarkistaa tilanne. Mikä pettymys! Lisäks musta oli sangen outoa, että miten päivätolkulla voi olla kuumetta! Mulla harvoin on tai jos on, niin se on par päivää ja sen jälkeen elämä voittaa. Noh, kuten on jo tullut selväksi, nyt ei ole käynyt niin. Sunnuntaista lähtien on siis ollut kuumetta ja tiistaina alkoi röhisevä yskä, keskiviikkona alkoi kunnon röhinät ja sen myötä myös veetutuskäyrä nousi ja yleiskunto alkoi laskea. Ajatus ei k