Siirry pääsisältöön

Motivoitumista ja Fiilistelyä










Nyt se vihdoin tapahtuu! Valmentaja soitti eilen ja sovittiin ensimmäinen tapaaminen perjantaiksi, samana päivänä aloitetaan myös treenaus! Ihan huikeeta. Tänään olen pyöritellyt mielessäni, että mitä kaikkea minun täytyy ostaa valmiiksi. Valmentajalta saan toki listan ravintopuolesta, mutta olen kelannut, että mitä kaikkea muuta. Olen tsekannut salivaatteet, reenikassin, juomapullot, tossut. Sitten ruokien säilömistä varten tehnyt hankintalistaa, kuten erikokoisia minigrip-pusseja ja pakastusrasioita, samoin eväsrasiat töihin. Kaiken täytyy olla ns. valmiina, ettei ensimmäisenä aamua jää sitten purkeista tai purnukoista kiinni. Onkos kellään kokemusta Frozzypack-eväsrasioista? Onko miten tiiviitä ja pitääkö esim. nestemäiset eväät (esim. rahkan ja mehukeiton) vuotamatta sisällä?

Ajatusprosessiin on myös kuulunut sen miettiminen, että mikä kaikki elämässäni tulee muuttumaan. Olen todennut, että kaikki muuttuu, siis ihan kaikki nukkumaanmenon ja heräämisen välillä. Nykytilanne on ollut seuraava: Unet n. 5-6h yössä, ei liikuntaa, ei aamuapalaa, vain kahvi. Lounaalla syöty suhteellisen iso satsi ruokaa ja kyljessä toki salaattiakin ja kahvi. Iltpäivällä pelkkää kahvia ja kotiin päästyäni useampi voikkari oivariinilla ja useammalla siivulla juustoa, kylkeen litra appelsiinimehua. Tuo on siis ihmisen elämäntapa, joka on heittänyt kaiken läskiksi.

Olen ääripäiden ihminen, jos en panosta johonkin, en todellakaan panosta ja jos panostan, niin annan sille kaikkeni. Tähän mennessä olen panostanut perheeseen, opiskeluihin ja työhön, itseni yleensä unohtaen. Aiemmassa postausessa totesin, että nyt on aika tehdä isoja muutoksia ja olen siis priorisoinut itseni ja elämäntapamuutoksen ykkössijalle, enkä aijo päätöksestäni poiketa. Olen kuitenkin tiedostanut tarpeen saada projektilleni ulkopuolista apua, koska tiedän, että omat tietotaitoni eivät ole riittävät tehdä näin massiivista elämäntapamuutosta yksin. Nuorempana saattoi sortua kaikenmaailman dieetteihin, mutta tässä iässä (39v.) en enää uskalla sortua moisiin, koska tiedostan terveysriskit liiankin hyvin.Toki omin nokkineen painon pudottaminen olisi mahdollista, kun kuluttaisi enemmän mitä syö, mutta tavoitteeni on myös kiinteytyä ja saada lihasta, tässä kohtaa koen haasteiden astuvan esiin. Lihaksikkaamman ja hoikemman kropan saavuttamiseksi ja terveemmän elämäntavan tueksi tarvitsen valmentajaa, joka sanoo mitä minun pitää tehdä, miten syödä ja miten kovaa treenata, jotta saavutan sen mitä projektiltani haen. Ei tämä varmasti ole rakettitiedettä, vaikka välillä se siltä tuntuukin. :)

Päätös valmennuksen ottamisesta ei syntynyt yhdessä yössä, olen haaveillut valmennuksen osamisesta jo vuosia, raha ei kasva minullakaan puissa ja hinta on laittanut hieman nikottelemaan. Olen nikotellut nyt kaksi vuotta ja tullut siihen tulokseen, että kun saavutan tavoitteeni, on vuosivalmennus pieni hinta kaikesta siitä, mitä saan tilalle! Ja toisaalta, minulla on tupakkahistoria myös, joten sama raha menee savuna ilmaan vajaassa vuodessa, kuin mitä valmennukseen menee. Elämä on valintoja täynnä ja tämä on minun elämäni paras valinta tähän mennessä.

Huomisesta alkaen päivityksiä tulee useammin ja päästään ns. itse asiaan! Tsemppiä meille kaikille omissa projekteissamme! Mikäli kirjoitat myös blogia, vinkkaa ihmeessä, tykkään illalla surffata fitness-blogeissa tms. toisten blogeista saa myös ammennettua lisätsemppiä.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Excuses dont`t burn calories

Note no myself, älä laita hymiöitä puhelimella, koska ne eivät näy oikein :) Tulin testaamaan koneella blogiin pääsyä ja tämähän toimii kuin junan vessa, no problemos. Salin ja pöperöiden jälkeen tulin sitten vetäneeksi yli 2h päikkärit, en tiedä mikä on nyt riivannut, kun ihan törkeä väsymys iskee iltapäivisin! Stressi, elämäntapamuutos, lujaa vedetty reeni jne. syitähän varmasti löytyy. Huomasin myös herättyäni, että nyt tuo issiashermo repii sitten pakaraan ja lujaa repiikin, ouch, toivottavasti rauhoittuu. No niin, aiheeseen siis... Kuvasta tulee mieleeni ne lukuisat tekosyyt, joita on itse kertonut ja joita kuulee todella usein edelleen muiden kertovan, miksi ei ehdi treenaamaan tai syömään terveellisesti. Yleisin on, että ei ole aikaa?! Siis mitä ihmettä. Toivottavasti jokainen saisi runnottua kalenteria uuteen uskoon ja otettua aikaa itselleen, liikunnalle ja terveelliselle ruoalle, sinun koneistosi täytyy pysyä kunnossa, että pystyt tekemään sen kaiken muun, minkä

Kaikki keinot käyttöön

Halleluja, miten rankka kevät! Työ imenyt minusta kaiken energian, stressi tuli mukaan kuvioihin ja elo oli todella kurjaa.  Stressi ei ole mukava kaveri ja olisi suotavaa tunnistaa ajoissa milloin tilanteen hallinta muuttuu tulipaljojen sammuttamiseksi, epätoivoiseksi räpeltämiseksi ja ylikierrosten puolelle. Unirytmit olivat keväällä aivan sekaisin, työpäivän painoin kahden edestä ja kotiin päästessä jaksoin ajatella vain ruokaa (mitä rasvaisempaa sen parempaa) ja unta. Lohturuokaa tuli syötyä joka päivä ja tämän jälkeen oli mukava kellahtaa torkuille, todetakseni aamuyöllä, että torkut vähän venähti. Hipsin joka aamu ajoissa töihin ja sama kaava jatkui. Viikonloput eivät riittäneet palautumiseen. Oloni oli ja on turpea, pöhöttynyt, väsynyt ja jatkuva selän kolotus, issias ja lihasjumit eivät ainakaan paranna fiilistä, selkä on jopa niin jumissa, että hyvä kun happi kulkee. Syvään hengittäminen ainakin repii mukavasti selkälihaksia. Ryhti on lysähtänyt ja vatsanseutu levinnyt, nam, t

Osa 2

Voihan tauti. Viime sunnuntaina nousi kuume, kuten aiemmin kerroin ja kurkku oli mukavan kipeä. Maanantain otin iisisti, tiistaina menin töihin. Työpäivä meni jotenkin, mutta olo oli sangen erikoinen. Ruokavaliota noudatin kuin raamattua ja toivo eli siitä, että viikon loppupuolella pääsisi treenaan. Keskiviikon ja torstain sairastin, kuume seilas 37.7-38.8 välillä ainakin niinä muutamina kertoina kun mittasin. Tuo 37.7 oli lukema, jolloin ajattelin, että nyt on parempi olo ja olin jo prässin kuva silmissä suuntaamassa salille, mutta paras oli kuitenkin tarkistaa tilanne. Mikä pettymys! Lisäks musta oli sangen outoa, että miten päivätolkulla voi olla kuumetta! Mulla harvoin on tai jos on, niin se on par päivää ja sen jälkeen elämä voittaa. Noh, kuten on jo tullut selväksi, nyt ei ole käynyt niin. Sunnuntaista lähtien on siis ollut kuumetta ja tiistaina alkoi röhisevä yskä, keskiviikkona alkoi kunnon röhinät ja sen myötä myös veetutuskäyrä nousi ja yleiskunto alkoi laskea. Ajatus ei k