Siirry pääsisältöön

Niillä mennään, mitä on annettu

Yleiskatsaus
Viikko on mennyt mukavasti. Mun saliohjelma vie melkolailla tasan tunnin tai rippasen yli ja tähän päälle olisi vielä 30min aerobista, tuon saliohjelman jälkeen en ajallisesti taivu aerobiseen, vaan on jo kova kiire töihin. Käyn siis aamuisin salilla ja aerobinen tehty ehtoolla. Tekniikkaa ja sopivia painoja haettu, mutta täysillä tehty siitä huolimatta. Odotan innolla huomista salipäivää, kun tekniikat pitäis olla nyt kondiksessa ja painotkin katsottuna valmiiksi. uu jee.

Mitä ruokapuolelle kuuluu: Ensimmäisenä päivänä teki tiukkaa syödä kaikki mitä ohjelmassa oli, ei vaan ollut nälkä. Toisena ja kolmantena päivänä on ollut nälkä jatkuvasti, hetkeksi helpottanut ruokailun koittaessa, mutta sitten taas kurninut. Aineenvaihdunta ilmeisesti pötkähti liikkeelle, koska veskissä saanut juosta alvariinsa. :) Nyt neljäntenä päivänä ei taas ole ollut nälkä ollenkaan. Hassua miten nuokin vaihtelevat.

Syömiset  menneet tosi hyvin ja ohjeen mukaan. Tänään tunnin aamuaerobisen jälkeen tulikin taas armoton hoppu, ukkeli meni ensin suihkuun ja sitten minä. Miekkonen lupasi punnita ja purkittaa ruokani, jotta aikataulu ei täysin repeä käsiin. Töihin tullessani huomasin, että rahkasta puuttui marjat kokonaan! Voi mur, että otti päähän! Positiivinen havaintoni oli kuitenkin se, että soijalesitiini, rahka ja mehukeitto parisen tuntia keskenään samassa kipossa levättyään maistuu aivan kermarahkalta! Lesitiinirakeet sulavat rahkaan tuossa ajassa ja tekee rahkasta todella kuohkeaa ja kermaista. Hassua, vai onko tämä vain mun omaa toiveajattelua ;) Toinen "ottaa päähän" -tilanne koitti lounaalla, aloin kuorimaan pottuja, ihmettelin, kun kuori ei irtoa, kappas vaan... potut olivat raakoja! Mä en kestä! Nyt ottaa kyllä aivoon ihan kypällä!



Näillä fiiliksillä uuteen nousuun!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Excuses dont`t burn calories

Note no myself, älä laita hymiöitä puhelimella, koska ne eivät näy oikein :) Tulin testaamaan koneella blogiin pääsyä ja tämähän toimii kuin junan vessa, no problemos. Salin ja pöperöiden jälkeen tulin sitten vetäneeksi yli 2h päikkärit, en tiedä mikä on nyt riivannut, kun ihan törkeä väsymys iskee iltapäivisin! Stressi, elämäntapamuutos, lujaa vedetty reeni jne. syitähän varmasti löytyy. Huomasin myös herättyäni, että nyt tuo issiashermo repii sitten pakaraan ja lujaa repiikin, ouch, toivottavasti rauhoittuu. No niin, aiheeseen siis... Kuvasta tulee mieleeni ne lukuisat tekosyyt, joita on itse kertonut ja joita kuulee todella usein edelleen muiden kertovan, miksi ei ehdi treenaamaan tai syömään terveellisesti. Yleisin on, että ei ole aikaa?! Siis mitä ihmettä. Toivottavasti jokainen saisi runnottua kalenteria uuteen uskoon ja otettua aikaa itselleen, liikunnalle ja terveelliselle ruoalle, sinun koneistosi täytyy pysyä kunnossa, että pystyt tekemään sen kaiken muun, minkä

Kaikki keinot käyttöön

Halleluja, miten rankka kevät! Työ imenyt minusta kaiken energian, stressi tuli mukaan kuvioihin ja elo oli todella kurjaa.  Stressi ei ole mukava kaveri ja olisi suotavaa tunnistaa ajoissa milloin tilanteen hallinta muuttuu tulipaljojen sammuttamiseksi, epätoivoiseksi räpeltämiseksi ja ylikierrosten puolelle. Unirytmit olivat keväällä aivan sekaisin, työpäivän painoin kahden edestä ja kotiin päästessä jaksoin ajatella vain ruokaa (mitä rasvaisempaa sen parempaa) ja unta. Lohturuokaa tuli syötyä joka päivä ja tämän jälkeen oli mukava kellahtaa torkuille, todetakseni aamuyöllä, että torkut vähän venähti. Hipsin joka aamu ajoissa töihin ja sama kaava jatkui. Viikonloput eivät riittäneet palautumiseen. Oloni oli ja on turpea, pöhöttynyt, väsynyt ja jatkuva selän kolotus, issias ja lihasjumit eivät ainakaan paranna fiilistä, selkä on jopa niin jumissa, että hyvä kun happi kulkee. Syvään hengittäminen ainakin repii mukavasti selkälihaksia. Ryhti on lysähtänyt ja vatsanseutu levinnyt, nam, t

Osa 2

Voihan tauti. Viime sunnuntaina nousi kuume, kuten aiemmin kerroin ja kurkku oli mukavan kipeä. Maanantain otin iisisti, tiistaina menin töihin. Työpäivä meni jotenkin, mutta olo oli sangen erikoinen. Ruokavaliota noudatin kuin raamattua ja toivo eli siitä, että viikon loppupuolella pääsisi treenaan. Keskiviikon ja torstain sairastin, kuume seilas 37.7-38.8 välillä ainakin niinä muutamina kertoina kun mittasin. Tuo 37.7 oli lukema, jolloin ajattelin, että nyt on parempi olo ja olin jo prässin kuva silmissä suuntaamassa salille, mutta paras oli kuitenkin tarkistaa tilanne. Mikä pettymys! Lisäks musta oli sangen outoa, että miten päivätolkulla voi olla kuumetta! Mulla harvoin on tai jos on, niin se on par päivää ja sen jälkeen elämä voittaa. Noh, kuten on jo tullut selväksi, nyt ei ole käynyt niin. Sunnuntaista lähtien on siis ollut kuumetta ja tiistaina alkoi röhisevä yskä, keskiviikkona alkoi kunnon röhinät ja sen myötä myös veetutuskäyrä nousi ja yleiskunto alkoi laskea. Ajatus ei k