Töttöröö! Pakko laittaa lyhyt postaus kuulumisista, jottei vallan venähdä. On se kumma, kun lomalaisella ei ole aikaa :)
Tänään on historiallinen päivä. Olen kärsinyt selkäkivuista teinistä lähtien. Viimeisen 10 vuotta tai itseasiassa 15 vuotta, kun tarkemmin muistelen, alkoi kivut voimistua. Kivut ja säryt alkoivat paheta entisen ammattini ja kahden raskauden myötä. Työpäivän jälkeen saatoin maata vain sohvalla, kun alaselkä tuntui olevan kuin tulessa. Toisen lapseni synnytyksessä alaselkä tuntui hajoavan atomeiksi ja sen jälkeen alaselässäni on asunut jatkuvat kivut ja säryt. Kaiken edellisten myötä alkoi lääkäreillä, erikoislääkäreillä, hierojalla, naprapaatilla, kalevalaisella jäsenkorjaajalla ja osteopaatilla sekä fysioterapeuteilla ravaamiset, kivuttomuuden ja syyn löytämiseksi. Magneettikuviin ei lähetettä herunut, mutta silti pääsin uudelleenkoulutukseen, eli jotain vakuutusyhtiön lääkäri on tilanteessani ja pelkissä röntgenkuvissa nähnyt.
En edes muista kuinka monella erikoislääkärillä olen käynyt. Kaikki ohjaavat fysioterapiaan ja määräävät kasan kolmiolääkkeitä. Hassua tässä maallikon mielestä on se, että mistä kivut johtuvat? Ei hoideta syytä vaan oiretta. Välillä jatkuviin kipuihin väsyy ja hoidon "vaatiminen" turhauttaa. Ymmärrän, että ihmisiä ei haluta grillata turhaan, mutta kuinka monta vuosikymmentä pitää kärsiä saadakseen vaivaan selvyyden, jotta mahdollistetaan oikeanlainen hoito?
Nyt vihdoin tänään se tapahtui ja selkäni magneettikuvattiin. Hurja vehje muuten, jännitti jostain syystä ihan törkeesti, mutta ehkä jännityksen aiheutti enemmänkin se, että mitä löytyy, kuin se ahdas outoja ääniä pitävä putkilo, jossa makoilin 30min. Jännitti ja jännittää, mitä joudun kuulemaan viikon päästä lääkäriltä. Samaan aikaan pelottaa ja on huojentunut olo, outo fiilis siis.
Minulla on toivottavasti vielä useita elinvuosikymmeniä edessä ja tällä samalla selällä pitäisi kitkutella. Tilanne ei lie mikään älyttömän paha ole, koska kävelen (vaikkakin kivun kera), mutta viimeisen kaksi vuotta päivittäinen hermokipu seuralaisena ei ole kovin mieluinen. Välillä repii koko toiseen jalkaan ja välillä jalat puutuu, välillä kipu viiltää kesken kävelyn, eikä voi ottaa askeltakaan, kun kivun viedessä jalat alta. Mutta näillä mennään mitä on annettu, ei parane valittaa. :) eikä tätä olekaan valituspäivitykseksi tarkoitettu, vaan kirjoitettu puhtaasta kiitollisuudesta, että vihdoin selkäni kuvattiin!!! Olen kiitollinen lääkärille, erikoislääkärille ja fysioterapeutilleni, jonka ansiosta tavallaan tämä asia sai vauhtia.
Salilla selkä ei ole este, minulle on räätälöity ohjelma, jossa tämä pieni epäkohta on huomioitu hyvin.
Nyt alan nukkumaan, viime yönä en sanut unta ja nukahdin vasta 03.00 noustakseni puoli kuusi aamulenkille. Aavistuksen luomet raahas maata, mutta kyllä sitä yllättävän äkkiä piristyi :)
Muistakaahan pitää huolta oikeista tekniikoista!
Peace&Love
Kommentit
Lähetä kommentti