Siirry pääsisältöön

Magneettista menoa

Töttöröö! Pakko laittaa lyhyt postaus kuulumisista, jottei vallan venähdä. On se kumma, kun lomalaisella ei ole aikaa :)

Tänään on historiallinen päivä. Olen kärsinyt selkäkivuista teinistä lähtien. Viimeisen 10 vuotta tai itseasiassa 15 vuotta, kun tarkemmin muistelen, alkoi kivut voimistua. Kivut ja säryt alkoivat paheta entisen ammattini ja kahden raskauden myötä. Työpäivän jälkeen saatoin maata vain sohvalla, kun alaselkä tuntui olevan kuin tulessa. Toisen lapseni synnytyksessä alaselkä tuntui hajoavan atomeiksi ja sen jälkeen alaselässäni on asunut jatkuvat kivut ja säryt. Kaiken edellisten myötä alkoi lääkäreillä, erikoislääkäreillä, hierojalla, naprapaatilla, kalevalaisella jäsenkorjaajalla ja osteopaatilla sekä fysioterapeuteilla ravaamiset, kivuttomuuden ja syyn löytämiseksi. Magneettikuviin ei lähetettä herunut, mutta silti pääsin uudelleenkoulutukseen, eli jotain vakuutusyhtiön lääkäri on tilanteessani ja pelkissä röntgenkuvissa nähnyt. 

En edes muista kuinka monella erikoislääkärillä olen käynyt. Kaikki ohjaavat fysioterapiaan ja määräävät kasan kolmiolääkkeitä. Hassua tässä maallikon mielestä on se, että mistä kivut johtuvat? Ei hoideta syytä vaan oiretta. Välillä jatkuviin kipuihin väsyy ja hoidon "vaatiminen" turhauttaa. Ymmärrän, että ihmisiä ei haluta grillata turhaan, mutta kuinka monta vuosikymmentä pitää kärsiä saadakseen vaivaan selvyyden, jotta mahdollistetaan oikeanlainen hoito?

Nyt vihdoin tänään se tapahtui ja selkäni magneettikuvattiin. Hurja vehje muuten, jännitti jostain syystä ihan törkeesti, mutta ehkä jännityksen aiheutti enemmänkin se, että mitä löytyy, kuin se ahdas outoja ääniä pitävä putkilo, jossa makoilin 30min. Jännitti ja jännittää, mitä joudun kuulemaan viikon päästä lääkäriltä. Samaan aikaan pelottaa ja on huojentunut olo, outo fiilis siis.

Minulla on toivottavasti vielä useita elinvuosikymmeniä edessä ja tällä samalla selällä pitäisi kitkutella. Tilanne ei lie mikään älyttömän paha ole, koska kävelen (vaikkakin kivun kera), mutta viimeisen kaksi vuotta päivittäinen hermokipu seuralaisena ei ole kovin mieluinen. Välillä repii koko toiseen jalkaan ja välillä jalat puutuu, välillä kipu viiltää kesken kävelyn, eikä voi ottaa askeltakaan, kun kivun viedessä jalat alta. Mutta näillä mennään mitä on annettu, ei parane valittaa. :) eikä tätä olekaan valituspäivitykseksi tarkoitettu, vaan kirjoitettu puhtaasta kiitollisuudesta, että vihdoin selkäni kuvattiin!!! Olen kiitollinen lääkärille, erikoislääkärille ja fysioterapeutilleni, jonka ansiosta tavallaan tämä asia sai vauhtia.

Salilla selkä ei ole este, minulle on räätälöity ohjelma, jossa tämä pieni epäkohta on huomioitu hyvin.

Nyt alan nukkumaan, viime yönä en sanut unta ja nukahdin vasta 03.00 noustakseni puoli kuusi aamulenkille. Aavistuksen luomet raahas maata, mutta kyllä sitä yllättävän äkkiä piristyi :)  
Muistakaahan pitää huolta oikeista tekniikoista!
Peace&Love

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Excuses dont`t burn calories

Note no myself, älä laita hymiöitä puhelimella, koska ne eivät näy oikein :) Tulin testaamaan koneella blogiin pääsyä ja tämähän toimii kuin junan vessa, no problemos. Salin ja pöperöiden jälkeen tulin sitten vetäneeksi yli 2h päikkärit, en tiedä mikä on nyt riivannut, kun ihan törkeä väsymys iskee iltapäivisin! Stressi, elämäntapamuutos, lujaa vedetty reeni jne. syitähän varmasti löytyy. Huomasin myös herättyäni, että nyt tuo issiashermo repii sitten pakaraan ja lujaa repiikin, ouch, toivottavasti rauhoittuu. No niin, aiheeseen siis... Kuvasta tulee mieleeni ne lukuisat tekosyyt, joita on itse kertonut ja joita kuulee todella usein edelleen muiden kertovan, miksi ei ehdi treenaamaan tai syömään terveellisesti. Yleisin on, että ei ole aikaa?! Siis mitä ihmettä. Toivottavasti jokainen saisi runnottua kalenteria uuteen uskoon ja otettua aikaa itselleen, liikunnalle ja terveelliselle ruoalle, sinun koneistosi täytyy pysyä kunnossa, että pystyt tekemään sen kaiken muun, minkä

Kaikki keinot käyttöön

Halleluja, miten rankka kevät! Työ imenyt minusta kaiken energian, stressi tuli mukaan kuvioihin ja elo oli todella kurjaa.  Stressi ei ole mukava kaveri ja olisi suotavaa tunnistaa ajoissa milloin tilanteen hallinta muuttuu tulipaljojen sammuttamiseksi, epätoivoiseksi räpeltämiseksi ja ylikierrosten puolelle. Unirytmit olivat keväällä aivan sekaisin, työpäivän painoin kahden edestä ja kotiin päästessä jaksoin ajatella vain ruokaa (mitä rasvaisempaa sen parempaa) ja unta. Lohturuokaa tuli syötyä joka päivä ja tämän jälkeen oli mukava kellahtaa torkuille, todetakseni aamuyöllä, että torkut vähän venähti. Hipsin joka aamu ajoissa töihin ja sama kaava jatkui. Viikonloput eivät riittäneet palautumiseen. Oloni oli ja on turpea, pöhöttynyt, väsynyt ja jatkuva selän kolotus, issias ja lihasjumit eivät ainakaan paranna fiilistä, selkä on jopa niin jumissa, että hyvä kun happi kulkee. Syvään hengittäminen ainakin repii mukavasti selkälihaksia. Ryhti on lysähtänyt ja vatsanseutu levinnyt, nam, t

Osa 2

Voihan tauti. Viime sunnuntaina nousi kuume, kuten aiemmin kerroin ja kurkku oli mukavan kipeä. Maanantain otin iisisti, tiistaina menin töihin. Työpäivä meni jotenkin, mutta olo oli sangen erikoinen. Ruokavaliota noudatin kuin raamattua ja toivo eli siitä, että viikon loppupuolella pääsisi treenaan. Keskiviikon ja torstain sairastin, kuume seilas 37.7-38.8 välillä ainakin niinä muutamina kertoina kun mittasin. Tuo 37.7 oli lukema, jolloin ajattelin, että nyt on parempi olo ja olin jo prässin kuva silmissä suuntaamassa salille, mutta paras oli kuitenkin tarkistaa tilanne. Mikä pettymys! Lisäks musta oli sangen outoa, että miten päivätolkulla voi olla kuumetta! Mulla harvoin on tai jos on, niin se on par päivää ja sen jälkeen elämä voittaa. Noh, kuten on jo tullut selväksi, nyt ei ole käynyt niin. Sunnuntaista lähtien on siis ollut kuumetta ja tiistaina alkoi röhisevä yskä, keskiviikkona alkoi kunnon röhinät ja sen myötä myös veetutuskäyrä nousi ja yleiskunto alkoi laskea. Ajatus ei k